Hakola Journal: Eeva Kolu

Eeva kolu:

Parantava koti

Vuosia sitten varasin matkan. Tai itse asiassa – varasin loman. Tämä oli merkittävää, sillä aloittelevana yrittäjänä olin tainnut pitää lomaa edellisen kerran viitisen vuotta aikaisemmin.

Thaimaan rannikolle laskeutui harmaa hahmo hartiat lysyssä. Olin varannut hiukan paremman hotellin kuin minulla oli yleensä tapana – kun nyt kerrankin oli loma. Huone oli yksinkertaisuudessaan ylellinen – harmaa betonikuutio, isot ikkunat, joista näkyi vihreitä palmuja ja sininen taivas, jykevä ja mukava puinen sänky. Eikä sitten kauheasti muuta. Avaruutta, tilaa – kaikkea mitä täyteen ahdetusta elämästäni ja kalenteristani oli tuntunut siihen asti puuttuneen. Päivät makasin aurinkotuolissa ja kelluin meressä. Illalla saapuessani huoneeseeni tuntui, ettei kukaan tai mikään huutanut huomiotani, vaatinut tai odottanut minulta mitään. Huone hiljaisine mukavuuksineen vain oli, olemassa minua varten.

Eeva Kolu:

Parantava koti

Vuosia sitten varasin matkan. Tai itse asiassa – varasin loman. Tämä oli merkittävää, sillä aloittelevana yrittäjänä olin tainnut pitää lomaa edellisen kerran viitisen vuotta aikaisemmin.

Thaimaan rannikolle laskeutui harmaa hahmo hartiat lysyssä. Olin varannut hiukan paremman hotellin kuin minulla oli yleensä tapana – kun nyt kerrankin oli loma. Huone oli yksinkertaisuudessaan ylellinen – harmaa betonikuutio, isot ikkunat, joista näkyi vihreitä palmuja ja sininen taivas, jykevä ja mukava puinen sänky. Eikä sitten kauheasti muuta. Avaruutta, tilaa – kaikkea mitä täyteen ahdetusta elämästäni ja kalenteristani oli tuntunut siihen asti puuttuneen. Päivät makasin aurinkotuolissa ja kelluin meressä. Illalla saapuessani huoneeseeni tuntui, ettei kukaan tai mikään huutanut huomiotani, vaatinut tai odottanut minulta mitään. Huone hiljaisine mukavuuksineen vain oli, olemassa minua varten.

Tuolla matkalla ymmärsin ensimmäisen kerran, että tila voi olla ihmiselle parantava tekijä. Nykyään uskon, että tiloilla ja ympäristöillä voidaan vaikuttaa ihmisten mielialaan, hyvinvointiin ja siten myös fyysiseen terveyteen.

Ensisijaisesti, kaikkein primitiivisimmässä tarkoituksessaan koti on suoja. Kotona olemme paitsi suojassa säältä ja saalistajilta, siellä saamme myös toipua ulkomaailman rasituksista. Olivatpa ne sitten savannilla vaanivia leijonia, viiden ruuhkassa tööttäileviä autoilijoita tai kaikkia niitä yhteiskunnallisia normeja, jotka vaativat meitä päivästä toiseen piilottamaan sen miltä meistä oikeasti tuntuu. Jokainen onnekas tietää sen helpotuksen tunteen, kun saa avata kotioven, potkaista kengät jalasta ja riisua naamion kasvoilta. Jos on hyvin onnekas, saattaa vielä huokaista: ihanaa olla kotona.

Tuolla matkalla ymmärsin ensimmäisen kerran, että tila voi olla ihmiselle parantava tekijä. Nykyään uskon, että tiloilla ja ympäristöillä voidaan vaikuttaa ihmisten mielialaan, hyvinvointiin ja siten myös fyysiseen terveyteen.

Ensisijaisesti, kaikkein primitiivisimmässä tarkoituksessaan koti on suoja. Kotona olemme paitsi suojassa säältä ja saalistajilta, siellä saamme myös toipua ulkomaailman rasituksista. Olivatpa ne sitten savannilla vaanivia leijonia, viiden ruuhkassa tööttäileviä autoilijoita tai kaikkia niitä yhteiskunnallisia normeja, jotka vaativat meitä päivästä toiseen piilottamaan sen miltä meistä oikeasti tuntuu. Jokainen onnekas tietää sen helpotuksen tunteen, kun saa avata kotioven, potkaista kengät jalasta ja riisua naamion kasvoilta. Jos on hyvin onnekas, saattaa vielä huokaista: ihanaa olla kotona.

Rakastan kaupungissa asumista, ihmisvilinää, ratikoiden kolinaa ja kahviloiden täysiä terasseja, mutta kaupunkiympäristö on hermostolle ja mielelle myös kuluttavaa. Koska elämä kodin ulkopuolella on äänten kakofoniaa ja visuaalisten ärsykkeiden tykitystä, kodistani olen rakentanut paikan, jossa ylikuormitetut aistit saavat palautua. Ihailen värejä muiden kodeissa, taiteessa, vaatteissa ja luonnossa, mutta oma kotini on valkoista, beigeä ja puuta. Värien sijaan suosin kotona materiaalien ja tekstuurien runsautta. Miellyttävien materiaalien kosketus on palauttavaa ja parantavaa, kuin halaus tai hellä silitys.

Rakastan kaupungissa asumista, ihmisvilinää, ratikoiden kolinaa ja kahviloiden täysiä terasseja, mutta kaupunkiympäristö on hermostolle ja mielelle myös kuluttavaa. Koska elämä kodin ulkopuolella on äänten kakofoniaa ja visuaalisten ärsykkeiden tykitystä, kodistani olen rakentanut paikan, jossa ylikuormitetut aistit saavat palautua. Ihailen värejä muiden kodeissa, taiteessa, vaatteissa ja luonnossa, mutta oma kotini on valkoista, beigeä ja puuta. Värien sijaan suosin kotona materiaalien ja tekstuurien runsautta. Miellyttävien materiaalien kosketus on palauttavaa ja parantavaa, kuin halaus tai hellä silitys.

Unelmoin siitä, että kuten silloin Thaimaassa, voisin päivän päätteeksi tulla kotiin, joka ei vaadi tai pyydä minulta mitään. Se ei tietenkään ole mahdollista – aina on pyykkiä pestävänä, nurkkia imuroitavana, roskia vietävänä – mutta olen pyrkinyt minimoimaan sen mitä japanilainen minimalisti Fumio Sasaki kutsuu hiljaiseksi tehtävälistaksi. Mitä vähemmän tavaroita, sitä vähemmän asioita, jotka pyytävät: pese minut, huolla minut, korjaa minut, käytä minua, huomioi minut. Pyrin pitämään tavaroiden määrän maltillisena, ja ikävistä asioista tai ihmisistä muistuttavia tavaroita en säilytä ollenkaan. En kasaa yöpöydälle lukemattomien kirjojen pinoja, ja keskeneräiset työasiat siivoan päivän päätteeksi työpöydältä piiloon.

Unelmoin siitä, että kuten silloin Thaimaassa, voisin päivän päätteeksi tulla kotiin, joka ei vaadi tai pyydä minulta mitään. Se ei tietenkään ole mahdollista – aina on pyykkiä pestävänä, nurkkia imuroitavana, roskia vietävänä – mutta olen pyrkinyt minimoimaan sen mitä japanilainen minimalisti Fumio Sasaki kutsuu hiljaiseksi tehtävälistaksi. Mitä vähemmän tavaroita, sitä vähemmän asioita, jotka pyytävät: pese minut, huolla minut, korjaa minut, käytä minua, huomioi minut. Pyrin pitämään tavaroiden määrän maltillisena, ja ikävistä asioista tai ihmisistä muistuttavia tavaroita en säilytä ollenkaan. En kasaa yöpöydälle lukemattomien kirjojen pinoja, ja keskeneräiset työasiat siivoan päivän päätteeksi työpöydältä piiloon.

Pidän kauniista asioista, mutta kotona paljon tärkeämpää kuin se miltä asiat näyttävät, on se, miltä asiat tuntuvat. Ryhdikästä istuma-asentoa vaativa siro sohva voi sopia toimistoon, mutta kotona moinen saattaa tuntua lähestulkoon väkivaltaiselta, siltä kuin kämppiksenä eläisi vanhanaikainen kotiopettajatar, joka kartakepillä tökkien huomauttelee jatkuvasti kielioppivirheistä ja liian lepsuista pöytätavoista. Ei, kyllä kotona pitää voida ottaa rennosti, ja huonekalujen täytyy antaa lupa siihen.

Kiikkerät tuolit, ahtaat nurkat joissa tavaroihin törmäilee ja terävät pöydänkulmat joita täytyy kävellessä väistellä – tuollaiset asiat pitävät meidät alitajuisesti varpaisillamme eivätkä edistä rentoutumista ja turvallisuuden tunnetta. Feng shui -perinteessä edes keittiöveitsiä ei pidetä esillä, koska niiden ajatellaan muistuttavan meitä alitajuisesti vaarasta. Hyvinvointia edistävän kodin luominen vaatii omien tuntemusten kuuntelemista ja niiden ottamista tosissaan – sen sijaan, että kuittaamme kauneuden tai harmonian kaipuun pinnallisena hömppänä.

Hyvinvointia vaalivien tilojen luomisessa ei ole loppujen lopuksi kyse kovinkaan ihmeellisistä asioista tai suurista investoinneista. Vähimmillään se voi tarkoittaa ikkunoiden avaamista tai television sulkemista. Kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä viihtyy tiloissa, joissa on sekä tilaa hengittää että sylimäisiä, suojaisia nurkkauksia, päivällä valoa ja illalla lupa vetäytyä hämärään, miellyttäviä materiaaleja, rentoutumaan kutsuvia huonekaluja sekä muita eläviä olentoja – ihmisiä, lemmikkieläimiä, viherkasveja tai kukkia. Ne ovat sellaisia tiloja, joihin astuessa on onni huokaista: ihanaa olla kotona.

Pidän kauniista asioista, mutta kotona paljon tärkeämpää kuin se miltä asiat näyttävät, on se, miltä asiat tuntuvat. Ryhdikästä istuma-asentoa vaativa siro sohva voi sopia toimistoon, mutta kotona moinen saattaa tuntua lähestulkoon väkivaltaiselta, siltä kuin kämppiksenä eläisi vanhanaikainen kotiopettajatar, joka kartakepillä tökkien huomauttelee jatkuvasti kielioppivirheistä ja liian lepsuista pöytätavoista. Ei, kyllä kotona pitää voida ottaa rennosti, ja huonekalujen täytyy antaa lupa siihen.

Kiikkerät tuolit, ahtaat nurkat joissa tavaroihin törmäilee ja terävät pöydänkulmat joita täytyy kävellessä väistellä – tuollaiset asiat pitävät meidät alitajuisesti varpaisillamme eivätkä edistä rentoutumista ja turvallisuuden tunnetta. Feng shui -perinteessä edes keittiöveitsiä ei pidetä esillä, koska niiden ajatellaan muistuttavan meitä alitajuisesti vaarasta. Hyvinvointia edistävän kodin luominen vaatii omien tuntemusten kuuntelemista ja niiden ottamista tosissaan – sen sijaan, että kuittaamme kauneuden tai harmonian kaipuun pinnallisena hömppänä.

Hyvinvointia vaalivien tilojen luomisessa ei ole loppujen lopuksi kyse kovinkaan ihmeellisistä asioista tai suurista investoinneista. Vähimmillään se voi tarkoittaa ikkunoiden avaamista tai television sulkemista. Kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä viihtyy tiloissa, joissa on sekä tilaa hengittää että sylimäisiä, suojaisia nurkkauksia, päivällä valoa ja illalla lupa vetäytyä hämärään, miellyttäviä materiaaleja, rentoutumaan kutsuvia huonekaluja sekä muita eläviä olentoja – ihmisiä, lemmikkieläimiä, viherkasveja tai kukkia. Ne ovat sellaisia tiloja, joihin astuessa on onni huokaista: ihanaa olla kotona.

kauniita asioita kotiisi:
2.800,003.100,00
1.385,00