Tuolla matkalla ymmärsin ensimmäisen kerran, että tila voi olla ihmiselle parantava tekijä. Nykyään uskon, että tiloilla ja ympäristöillä voidaan vaikuttaa ihmisten mielialaan, hyvinvointiin ja siten myös fyysiseen terveyteen.

Ensisijaisesti, kaikkein primitiivisimmässä tarkoituksessaan koti on suoja. Kotona olemme paitsi suojassa säältä ja saalistajilta, siellä saamme myös toipua ulkomaailman rasituksista. Olivatpa ne sitten savannilla vaanivia leijonia, viiden ruuhkassa tööttäileviä autoilijoita tai kaikkia niitä yhteiskunnallisia normeja, jotka vaativat meitä päivästä toiseen piilottamaan sen miltä meistä oikeasti tuntuu. Jokainen onnekas tietää sen helpotuksen tunteen, kun saa avata kotioven, potkaista kengät jalasta ja riisua naamion kasvoilta. Jos on hyvin onnekas, saattaa vielä huokaista: ihanaa olla kotona.

Pidän kauniista asioista, mutta kotona paljon tärkeämpää kuin se miltä asiat näyttävät, on se, miltä asiat tuntuvat. Ryhdikästä istuma-asentoa vaativa siro sohva voi sopia toimistoon, mutta kotona moinen saattaa tuntua lähestulkoon väkivaltaiselta, siltä kuin kämppiksenä eläisi vanhanaikainen kotiopettajatar, joka kartakepillä tökkien huomauttelee jatkuvasti kielioppivirheistä ja liian lepsuista pöytätavoista. Ei, kyllä kotona pitää voida ottaa rennosti, ja huonekalujen täytyy antaa lupa siihen.

Kiikkerät tuolit, ahtaat nurkat joissa tavaroihin törmäilee ja terävät pöydänkulmat joita täytyy kävellessä väistellä – tuollaiset asiat pitävät meidät alitajuisesti varpaisillamme eivätkä edistä rentoutumista ja turvallisuuden tunnetta. Feng shui -perinteessä edes keittiöveitsiä ei pidetä esillä, koska niiden ajatellaan muistuttavan meitä alitajuisesti vaarasta. Hyvinvointia edistävän kodin luominen vaatii omien tuntemusten kuuntelemista ja niiden ottamista tosissaan – sen sijaan, että kuittaamme kauneuden tai harmonian kaipuun pinnallisena hömppänä.

Hyvinvointia vaalivien tilojen luomisessa ei ole loppujen lopuksi kyse kovinkaan ihmeellisistä asioista tai suurista investoinneista. Vähimmillään se voi tarkoittaa ikkunoiden avaamista tai television sulkemista. Kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä viihtyy tiloissa, joissa on sekä tilaa hengittää että sylimäisiä, suojaisia nurkkauksia, päivällä valoa ja illalla lupa vetäytyä hämärään, miellyttäviä materiaaleja, rentoutumaan kutsuvia huonekaluja sekä muita eläviä olentoja – ihmisiä, lemmikkieläimiä, viherkasveja tai kukkia. Ne ovat sellaisia tiloja, joihin astuessa on onni huokaista: ihanaa olla kotona.