Hakola Journal: Eeva Kolu

Eeva kolu:

Parantava koti

Vuosia sitten varasin matkan. Tai itse asiassa – varasin loman. Tämä oli merkittävää, sillä aloittelevana yrittäjänä olin tainnut pitää lomaa edellisen kerran viitisen vuotta aikaisemmin.

Thaimaan rannikolle laskeutui harmaa hahmo hartiat lysyssä. Olin varannut hiukan paremman hotellin kuin minulla oli yleensä tapana – kun nyt kerrankin oli loma. Huone oli yksinkertaisuudessaan ylellinen – harmaa betonikuutio, isot ikkunat, joista näkyi vihreitä palmuja ja sininen taivas, jykevä ja mukava puinen sänky. Eikä sitten kauheasti muuta. Avaruutta, tilaa – kaikkea mitä täyteen ahdetusta elämästäni ja kalenteristani oli tuntunut siihen asti puuttuneen. Päivät makasin aurinkotuolissa ja kelluin meressä. Illalla saapuessani huoneeseeni tuntui, ettei kukaan tai mikään huutanut huomiotani, vaatinut tai odottanut minulta mitään. Huone hiljaisine mukavuuksineen vain oli, olemassa minua varten.

Eeva Kolu:

Parantava koti

Vuosia sitten varasin matkan. Tai itse asiassa – varasin loman. Tämä oli merkittävää, sillä aloittelevana yrittäjänä olin tainnut pitää lomaa edellisen kerran viitisen vuotta aikaisemmin.

Thaimaan rannikolle laskeutui harmaa hahmo hartiat lysyssä. Olin varannut hiukan paremman hotellin kuin minulla oli yleensä tapana – kun nyt kerrankin oli loma. Huone oli yksinkertaisuudessaan ylellinen – harmaa betonikuutio, isot ikkunat, joista näkyi vihreitä palmuja ja sininen taivas, jykevä ja mukava puinen sänky. Eikä sitten kauheasti muuta. Avaruutta, tilaa – kaikkea mitä täyteen ahdetusta elämästäni ja kalenteristani oli tuntunut siihen asti puuttuneen. Päivät makasin aurinkotuolissa ja kelluin meressä. Illalla saapuessani huoneeseeni tuntui, ettei kukaan tai mikään huutanut huomiotani, vaatinut tai odottanut minulta mitään. Huone hiljaisine mukavuuksineen vain oli, olemassa minua varten.

Tuolla matkalla ymmärsin ensimmäisen kerran, että tila voi olla ihmiselle parantava tekijä. Nykyään uskon, että tiloilla ja ympäristöillä voidaan vaikuttaa ihmisten mielialaan, hyvinvointiin ja siten myös fyysiseen terveyteen.

Ensisijaisesti, kaikkein primitiivisimmässä tarkoituksessaan koti on suoja. Kotona olemme paitsi suojassa säältä ja saalistajilta, siellä saamme myös toipua ulkomaailman rasituksista. Olivatpa ne sitten savannilla vaanivia leijonia, viiden ruuhkassa tööttäileviä autoilijoita tai kaikkia niitä yhteiskunnallisia normeja, jotka vaativat meitä päivästä toiseen piilottamaan sen miltä meistä oikeasti tuntuu. Jokainen onnekas tietää sen helpotuksen tunteen, kun saa avata kotioven, potkaista kengät jalasta ja riisua naamion kasvoilta. Jos on hyvin onnekas, saattaa vielä huokaista: ihanaa olla kotona.

Tuolla matkalla ymmärsin ensimmäisen kerran, että tila voi olla ihmiselle parantava tekijä. Nykyään uskon, että tiloilla ja ympäristöillä voidaan vaikuttaa ihmisten mielialaan, hyvinvointiin ja siten myös fyysiseen terveyteen.

Ensisijaisesti, kaikkein primitiivisimmässä tarkoituksessaan koti on suoja. Kotona olemme paitsi suojassa säältä ja saalistajilta, siellä saamme myös toipua ulkomaailman rasituksista. Olivatpa ne sitten savannilla vaanivia leijonia, viiden ruuhkassa tööttäileviä autoilijoita tai kaikkia niitä yhteiskunnallisia normeja, jotka vaativat meitä päivästä toiseen piilottamaan sen miltä meistä oikeasti tuntuu. Jokainen onnekas tietää sen helpotuksen tunteen, kun saa avata kotioven, potkaista kengät jalasta ja riisua naamion kasvoilta. Jos on hyvin onnekas, saattaa vielä huokaista: ihanaa olla kotona.

Rakastan kaupungissa asumista, ihmisvilinää, ratikoiden kolinaa ja kahviloiden täysiä terasseja, mutta kaupunkiympäristö on hermostolle ja mielelle myös kuluttavaa. Koska elämä kodin ulkopuolella on äänten kakofoniaa ja visuaalisten ärsykkeiden tykitystä, kodistani olen rakentanut paikan, jossa ylikuormitetut aistit saavat palautua. Ihailen värejä muiden kodeissa, taiteessa, vaatteissa ja luonnossa, mutta oma kotini on valkoista, beigeä ja puuta. Värien sijaan suosin kotona materiaalien ja tekstuurien runsautta. Miellyttävien materiaalien kosketus on palauttavaa ja parantavaa, kuin halaus tai hellä silitys.

Rakastan kaupungissa asumista, ihmisvilinää, ratikoiden kolinaa ja kahviloiden täysiä terasseja, mutta kaupunkiympäristö on hermostolle ja mielelle myös kuluttavaa. Koska elämä kodin ulkopuolella on äänten kakofoniaa ja visuaalisten ärsykkeiden tykitystä, kodistani olen rakentanut paikan, jossa ylikuormitetut aistit saavat palautua. Ihailen värejä muiden kodeissa, taiteessa, vaatteissa ja luonnossa, mutta oma kotini on valkoista, beigeä ja puuta. Värien sijaan suosin kotona materiaalien ja tekstuurien runsautta. Miellyttävien materiaalien kosketus on palauttavaa ja parantavaa, kuin halaus tai hellä silitys.

Unelmoin siitä, että kuten silloin Thaimaassa, voisin päivän päätteeksi tulla kotiin, joka ei vaadi tai pyydä minulta mitään. Se ei tietenkään ole mahdollista – aina on pyykkiä pestävänä, nurkkia imuroitavana, roskia vietävänä – mutta olen pyrkinyt minimoimaan sen mitä japanilainen minimalisti Fumio Sasaki kutsuu hiljaiseksi tehtävälistaksi. Mitä vähemmän tavaroita, sitä vähemmän asioita, jotka pyytävät: pese minut, huolla minut, korjaa minut, käytä minua, huomioi minut. Pyrin pitämään tavaroiden määrän maltillisena, ja ikävistä asioista tai ihmisistä muistuttavia tavaroita en säilytä ollenkaan. En kasaa yöpöydälle lukemattomien kirjojen pinoja, ja keskeneräiset työasiat siivoan päivän päätteeksi työpöydältä piiloon.

Unelmoin siitä, että kuten silloin Thaimaassa, voisin päivän päätteeksi tulla kotiin, joka ei vaadi tai pyydä minulta mitään. Se ei tietenkään ole mahdollista – aina on pyykkiä pestävänä, nurkkia imuroitavana, roskia vietävänä – mutta olen pyrkinyt minimoimaan sen mitä japanilainen minimalisti Fumio Sasaki kutsuu hiljaiseksi tehtävälistaksi. Mitä vähemmän tavaroita, sitä vähemmän asioita, jotka pyytävät: pese minut, huolla minut, korjaa minut, käytä minua, huomioi minut. Pyrin pitämään tavaroiden määrän maltillisena, ja ikävistä asioista tai ihmisistä muistuttavia tavaroita en säilytä ollenkaan. En kasaa yöpöydälle lukemattomien kirjojen pinoja, ja keskeneräiset työasiat siivoan päivän päätteeksi työpöydältä piiloon.

Pidän kauniista asioista, mutta kotona paljon tärkeämpää kuin se miltä asiat näyttävät, on se, miltä asiat tuntuvat. Ryhdikästä istuma-asentoa vaativa siro sohva voi sopia toimistoon, mutta kotona moinen saattaa tuntua lähestulkoon väkivaltaiselta, siltä kuin kämppiksenä eläisi vanhanaikainen kotiopettajatar, joka kartakepillä tökkien huomauttelee jatkuvasti kielioppivirheistä ja liian lepsuista pöytätavoista. Ei, kyllä kotona pitää voida ottaa rennosti, ja huonekalujen täytyy antaa lupa siihen.

Kiikkerät tuolit, ahtaat nurkat joissa tavaroihin törmäilee ja terävät pöydänkulmat joita täytyy kävellessä väistellä – tuollaiset asiat pitävät meidät alitajuisesti varpaisillamme eivätkä edistä rentoutumista ja turvallisuuden tunnetta. Feng shui -perinteessä edes keittiöveitsiä ei pidetä esillä, koska niiden ajatellaan muistuttavan meitä alitajuisesti vaarasta. Hyvinvointia edistävän kodin luominen vaatii omien tuntemusten kuuntelemista ja niiden ottamista tosissaan – sen sijaan, että kuittaamme kauneuden tai harmonian kaipuun pinnallisena hömppänä.

Hyvinvointia vaalivien tilojen luomisessa ei ole loppujen lopuksi kyse kovinkaan ihmeellisistä asioista tai suurista investoinneista. Vähimmillään se voi tarkoittaa ikkunoiden avaamista tai television sulkemista. Kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä viihtyy tiloissa, joissa on sekä tilaa hengittää että sylimäisiä, suojaisia nurkkauksia, päivällä valoa ja illalla lupa vetäytyä hämärään, miellyttäviä materiaaleja, rentoutumaan kutsuvia huonekaluja sekä muita eläviä olentoja – ihmisiä, lemmikkieläimiä, viherkasveja tai kukkia. Ne ovat sellaisia tiloja, joihin astuessa on onni huokaista: ihanaa olla kotona.

Pidän kauniista asioista, mutta kotona paljon tärkeämpää kuin se miltä asiat näyttävät, on se, miltä asiat tuntuvat. Ryhdikästä istuma-asentoa vaativa siro sohva voi sopia toimistoon, mutta kotona moinen saattaa tuntua lähestulkoon väkivaltaiselta, siltä kuin kämppiksenä eläisi vanhanaikainen kotiopettajatar, joka kartakepillä tökkien huomauttelee jatkuvasti kielioppivirheistä ja liian lepsuista pöytätavoista. Ei, kyllä kotona pitää voida ottaa rennosti, ja huonekalujen täytyy antaa lupa siihen.

Kiikkerät tuolit, ahtaat nurkat joissa tavaroihin törmäilee ja terävät pöydänkulmat joita täytyy kävellessä väistellä – tuollaiset asiat pitävät meidät alitajuisesti varpaisillamme eivätkä edistä rentoutumista ja turvallisuuden tunnetta. Feng shui -perinteessä edes keittiöveitsiä ei pidetä esillä, koska niiden ajatellaan muistuttavan meitä alitajuisesti vaarasta. Hyvinvointia edistävän kodin luominen vaatii omien tuntemusten kuuntelemista ja niiden ottamista tosissaan – sen sijaan, että kuittaamme kauneuden tai harmonian kaipuun pinnallisena hömppänä.

Hyvinvointia vaalivien tilojen luomisessa ei ole loppujen lopuksi kyse kovinkaan ihmeellisistä asioista tai suurista investoinneista. Vähimmillään se voi tarkoittaa ikkunoiden avaamista tai television sulkemista. Kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä viihtyy tiloissa, joissa on sekä tilaa hengittää että sylimäisiä, suojaisia nurkkauksia, päivällä valoa ja illalla lupa vetäytyä hämärään, miellyttäviä materiaaleja, rentoutumaan kutsuvia huonekaluja sekä muita eläviä olentoja – ihmisiä, lemmikkieläimiä, viherkasveja tai kukkia. Ne ovat sellaisia tiloja, joihin astuessa on onni huokaista: ihanaa olla kotona.

kauniita asioita kotiisi:
320,00
Hakola Designers: Katariina Laakso

Kävimme kylässä Katariinan työhuoneella Käpylässä ja keskustelimme muun muassa muotoilun soljuvuudesta sekä suunnittelijan inspiraationlähteistä: elokuvien lavastuksista ja entisaikojen kalusteista.

Lue lisää
Hakola Friends: Mira

Mira Paloneva elää perheensä kanssa värien keskellä, 1900-luvun alkupuolella rakennetussa, lähes 90-neliöisessä kerrostaloasunnossa Turun keskustassa. Rohkeiden ja yllättävien väriyhdistelmien sekä taiteen täyttämän kodin valaisee Cocktail Maxi ensimmäisestä keräilyerästä.

Lue lisää
Cocktail Time!

Marraskuun pimenevät illat ovat parasta aikaa sytyttää kodin tunnelmavalot, laittaa juhlakengät jalkaan ja kutsua ystävät kylään cocktailkesteille.

Lue lisää
Omannäköistä elämää ja vaaleanpunaisia valintoja Susanna Laineen kotona

Susanna Laineen 60-luvun kakkoskoti Etelä-Helsingissä koostuu rohkeista ja omannäköisistä valinnoista. Kompaktin kaupunkikodin keskipisteenä komeilee Puzzle-palasohva, joka tarjoaa vaaleanpunaisen lepopaikan arjen kiireiden keskellä.

Lue lisää
Hakola Designers: Petra Lassenius

Vierailimme muotoilija Petra Lasseniuksen tunnelmallisella työhuoneella Lapinlahdella, ja keskustelimme kodin merkityksellisyydestä ja suunnittelijoiden roolista kestävien ratkaisuiden kehittäjinä.

Lue lisää
Värikylpyjä Hakola Homessa

Hakola Home on luovan johtajamme Annaleena Hakolan entinen koti, joka toimii nykyään inspiroivana esittelytilana ja uuden mallistomme estradina, jossa pääsee sukeltamaan värikylpyyn.

Lue lisää
Perusmuotojen ja -värien leikkiä Bauhausin jalanjäljissä

Meillä kaikki suunnittelu lähtee siitä, että uskomme voivamme paremmin arjessamme, kun elämme laadukkaan muotoilun keskellä. Missionamme on luoda pitkäikäisiä klassikoita, jotka kestävät sukupolvilta toisille ja tuovat hymyn huulillemme kotiin saapuessamme.

Lue lisää
Hakola Friends: Nita

Suunnittelija ja stylisti Nita Hauhia asuu perheensä kanssa 1800-luvun lopulla valmistuneessa puutalossa, joen rannalla. Värejä, vintage-löytöjä ja taidetta pursuavassa kodissa eletään omannäköistä elämää ja juhlitaan päivittäin ihanaa arkea.

Lue lisää
Annaleena Hakolan aikamatka Kustavissa

Luova johtajamme Annaleena Hakola viettää kesäpäivänsä puolisonsa Eka Ruolan suvun vanhassa 1890-luvun maatalossa Kustavissa. Talon tarina saa uusia lukuja pariskunnan sekä heidän lastensa ja ystäviensä kanssa vietetyistä kiireettömistä hellepäivistä, päivittäisistä askareista ruuanlaiton parissa sekä uinti- ja veneretkistä.

Lue lisää