Annaleenan kynästä

Hidastamisen aika

Olen aiemminkin uinut vastavirtaan. Tehnyt jotain valtavirrasta poikkeavaa ja saanut kokea sen takia olevani hieman kummallinen. Tällä kertaa jäin somepaastolle ja olen sen seurauksena ollut poissa somesta lähes täysin kohta puoli vuotta. 

Olin tehnyt somea siihen asti aktiivisesti lähes kymmenen vuotta päivittäin, ja olin täysin riippuvainen siitä. Ruutuaika huiteli 2–3 tunnin välillä pahimpina päivinä. Kunnes tänä kesänä tuli stoppi. Myönsin itselleni ja läheisilleni että minulla oli someriippuvuus ja lupasin tehdä asialle jotain. Poistin siinä hetkessä kaikki someappit puhelimestani, ja vietin ihanan kesän keskittyen itseeni ja rakkaimpiini.

Huomasin, että algoritmien kehittymisen myötä jatkuvasti nopeutuva somemaailma ei kerta kaikkiaan enää sopinut minulle. Sen sijaan, että olisin saanut siitä iloa niinkuin ennen, siitä tulikin paha ja riittämätön olo. En enää pystynyt itse olemaan kuskin paikalla, vaan se imaisi minut aivottomana tuntikausiksi selaamaan turhanpäiväisiä sisältöjä.

Kesän jälkeen kun palasin töihin, ei someen palaaminen tuntunutkaan hyvältä idealta. Se jopa pelotti. En uskonut että kykenisin rajoittamaan käyttöäni riittävästi, vaan se veisi minua taas kuin pässiä narussa. Päätin, etten enää ikinä palaa samaan. Nykyisin lataan Instagramin parin viikon välein puhelimeeni. Käyn ehkä tekemässä pari postausta, jonka jälkeen poistan apin puhelimestani saman tien. En voi antaa sen olla puhelimessani yhtään ylimääräistä, muuten käyn kuin huomaamattani vilkuilemassa sitä.

Osa varmasti pystyy kohtuukäyttämään somea, mutta monelle algoritmi on tehnyt siitä todella haastavaa. En ole niinkään huolissani itse somen kuluttamisesta, vaan siitä, mistä sitä tehdessään jää paitsi. Kuinka monessa normaalissa vuorovaikutustilanteessa puhelin on tullut tielle. Kuinka monet majaleikit jää lapsilta leikkimättä? Kuinka monet kirjat jäävät lukematta? Ja kuinka monelle puhelin on pakokeino, jotta ei tarvitse kohdata vaikeita asioita ja tunteita? Itsellenikin ensimmäiset kuukaudet oli hankalia, olinhan käyttänyt lähes kaikki vapaahetkeni puhelimen parissa. Pienikin tylsä hetki, ja Instagramin algoritmit veivät mennessään. Yhtäkkiä jouduin kohtaamaan ajatukseni, ne vaikeatkin.

Kun kerroin somepaastosta tutuilleni, moni ihmetteli miten se vaikuttaa työhöni. Koen, että tietynlainen joutilaisuus ja tylsistyminen ovat kuitenkin luovan työn tärkeimpiä välineitä. Opeteltuani sietämään tylsyyttä, huomasinkin nopeasti voivani aika hyvin. Aivosumun tilalle oli tullut selkeyttä, takaraivossa ei koko ajan painanut jonkun somessa seuraamani tuntemattoman tyypin elämän kiemurat tai vastaamatta jäänyt viesti olohuoneemme seinän väristä. Tuli tunne, että olen vapaa. Myös sellainen epämääräinen riittämättömyyden tunne alkoi hävitä. Minun ei tarvinnutkaan haluta taas uusia korkokenkiä tai valmistaa viikonloppuna jonkun stoorissa näkemääni kurpitsarisottoa. Sain ihan vain olla oma itseni ja haluta asioita, joista oikeasti nautin.

Tätä aikaa kuvastaa varmasti parhaiten nopeus ja kaaoottisuus. Monet muutkin kuin minä ovat huomanneet, että oikeasti hyvää, pitkäkestoista oloa saavuttaa vain hidastamalla tahtia. Somen loputon kuvavirta unohtuu usein pian jo heti selailusession jälkeen, kun taas ystävien kertomat sattumukset illallisella tai romaanien henkilöhahmojen tarinat avartavat ajatteluamme ja jäävät kutkuttamaan mielen sopukoihin pitkäksikin aikaa. Ostamalla taas uuden, halvan kiinassa valmistetun topin tai sisustustyynyn Tiktokissa nähdyn vaikuttajayhteistyön perusteella ei varmasti tuo hyvää oloa. Harkitut, ajatuksella muotoillut ja vastuullisesti valmistetut hankinnat puolestaan voivat puolestaan tuoda iloa arkeen vielä vuosienkin päästä.

Vuoden lähestyessä loppuaan ja joulunpyhien lähestyessä on hyvä hidastaa vauhtia ja antaa tylsistymiselle mahdollisuus. Itse aion antaa parhaan mahdollisen joululahjan lapsilleni ja läheisilleni: aidon läsnäolon. Tänä jouluna aion lukea kasan kirjoja, heittäytyä Aliakseen ja muihin lautapeleihin lasten kanssa, hankkia ulkona punaiset posket ja nauraa sydämeni kyllyydestä. 

P.S. Jos teet uudenvuodenlupauksia, suosittelen kokeilemaan somepaastoa. Et tule katumaan!