Hakola Journal: Maria Veitola

Maria Veitola:

Iloa, Imatraa & Italiaa

Sisustustyylini on samanlainen kuin pukeutumistyylinikin. Olen hankkiutunut eroon mustista vaatekappaleista ja samankaltaista ideologiaa noudatan myös kotonani. Rakastan värejä ja hauskoja muotoja, uuden ja vanhan yhdistelyä sekä herkullisia materiaaleja. Ympäröin itseni esineillä ja huonekaluilla, jotka tuottavat minulle iloa. Designklassikot asuvat kotonani sulassa sovussa uraansa aloittelevien taiteilijoiden ja muotoilijoiden luomusten kanssa.

Maria Veitola:

Iloa, Imatraa & Italiaa

Sisustustyylini on samanlainen kuin pukeutumistyylinikin. Olen hankkiutunut eroon mustista vaatekappaleista ja samankaltaista ideologiaa noudatan myös kotonani. Rakastan värejä ja hauskoja muotoja, uuden ja vanhan yhdistelyä sekä herkullisia materiaaleja. Ympäröin itseni esineillä ja huonekaluilla, jotka tuottavat minulle iloa. Designklassikot asuvat kotonani sulassa sovussa uraansa aloittelevien taiteilijoiden ja muotoilijoiden luomusten kanssa.

Kotini kertoo minusta ihmisenä paljon. Olen kotoisin Itä-Suomesta – ehkä siksi esimerkiksi pärekorit ja pahkakalusteet ovat löytäneet meiltä paikkansa. Imatran lisäksi kotonamme näkyy myös rakkauteni Italiaan: keramiikkaa ja kiveä on hyödynnetty runsaasti. Matkoilta tuon aina jotain mukanani: vilttejä, kippoja, koreja ja sen sellaista koti-asessoria. On mahtavaa liittää ihania muistoja kauniisiin ja käytännöllisiin esineisiin.

Kotini kertoo minusta ihmisenä paljon. Olen kotoisin Itä-Suomesta – ehkä siksi esimerkiksi pärekorit ja pahkakalusteet ovat löytäneet meiltä paikkansa. Imatran lisäksi kotonamme näkyy myös rakkauteni Italiaan: keramiikkaa ja kiveä on hyödynnetty runsaasti. Matkoilta tuon aina jotain mukanani: vilttejä, kippoja, koreja ja sen sellaista koti-asessoria. On mahtavaa liittää ihania muistoja kauniisiin ja käytännöllisiin esineisiin.

Ostan myös kuvataidetta, etenkin maalauksia – niitä riittää, mutta voiko niitä olla koskaan liikkaa? Värit ja tekstuuri tuovat iloa elämään sekä pukeutumisessa että sisustuksen keinoin. Omaa silmää miellyttävän taiteen etsiminen on kuin aarrejahtia, se palkitsee isosti!

Vuokrasin itselleni monen vuoden haaveilun ja etsimisen jälkeen oman, työtilaksikin kutsuttavan huoneen. Olen siitä erityisen onnellinen. Yrittäjyys on helposti sitä, että työ on koko ajan ajatuksissa ja mukana, vuorokauden ympäri. Pandemia-aika etätöineen pienensi kuviota entisestään ja tiivisti työpaikan tuntua kotitoimistolla. Kodista tuli todellakin konttori, enkä pitänyt siitä. Etenkään kun meillä kotona ei ole ylimääräistä huonetta työnteolle.

Ostan myös kuvataidetta, etenkin maalauksia – niitä riittää, mutta voiko niitä olla koskaan liikkaa? Värit ja tekstuuri tuovat iloa elämään sekä pukeutumisessa että sisustuksen keinoin. Omaa silmää miellyttävän taiteen etsiminen on kuin aarrejahtia, se palkitsee isosti!

Vuokrasin itselleni monen vuoden haaveilun ja etsimisen jälkeen oman, työtilaksikin kutsuttavan huoneen. Olen siitä erityisen onnellinen. Yrittäjyys on helposti sitä, että työ on koko ajan ajatuksissa ja mukana, vuorokauden ympäri. Pandemia-aika etätöineen pienensi kuviota entisestään ja tiivisti työpaikan tuntua kotitoimistolla. Kodista tuli todellakin konttori, enkä pitänyt siitä. Etenkään kun meillä kotona ei ole ylimääräistä huonetta työnteolle.

Työhuoneen myötä myös hankitulle taiteelle on taas enemmän seinäpintaa. Työhuone on myös avannut uuden maailman, tilan, joka on ikioma. Saan täysin itsenäisesti päättää mitä siellä on ja mitä ei ole. Omassa, omalta tuntuvassa tilassa ei tarvitse tehdä kompromisseja. ”Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa”, lausui Virginia Woolf aikoinaan ja allekirjoitan sen täysin. Edellytys omasta tilasta pätee myös kaikkeen muuhun (luovaan) työhön. Kaikella ei tarvitse olla funktiota – omannäköinen tila innostaa, inspiroi ja tarjoaa turvapaikan ohella myös rauhaa.

Työhuoneen myötä myös hankitulle taiteelle on taas enemmän seinäpintaa. Työhuone on myös avannut uuden maailman, tilan, joka on ikioma. Saan täysin itsenäisesti päättää mitä siellä on ja mitä ei ole. Omassa, omalta tuntuvassa tilassa ei tarvitse tehdä kompromisseja. ”Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa”, lausui Virginia Woolf aikoinaan ja allekirjoitan sen täysin. Edellytys omasta tilasta pätee myös kaikkeen muuhun (luovaan) työhön. Kaikella ei tarvitse olla funktiota – omannäköinen tila innostaa, inspiroi ja tarjoaa turvapaikan ohella myös rauhaa.

Haluan, että makuuhuone on rentoutumista varten eikä pyhitetty etäpalaveriputkelle. Jos tuon työpisteen makuuhuoneeseen, lepokin alkaa äkkiä tuntua velvollisuudelta. Haluan, että ruokapöydällä on kukkamaljakko tietokoneen ja muistivihkojen sijaan. En jaksaisi sitä, että työ on aina läsnä kotona. Haluan, että voin pötkötellä sohvalla kirjan kanssa läppärin sijaan. Koti on olennainen osa arkea – kun työpäivät ovat hektisiä, on erityisen tärkeää, että kotona on tilaa pysähtyä ja nauttia. 

Työhuoneesta halusin luoda itseni näköisen, ikioman maailman, jossa minulla on tilaa itselleni ja ajatuksilleni. Halusin, että se on kaunis ja itseni näköinen, kodikas ja viihtyisä, kuitenkin otollinen myös keskittymiselle. Ja tietenkin värikäs. Sisustusprosessi on vielä kesken, mutta matkalla ollaan. Tarvitseeko perille edes päästä?

Haluan, että makuuhuone on rentoutumista varten eikä pyhitetty etäpalaveriputkelle. Jos tuon työpisteen makuuhuoneeseen, lepokin alkaa äkkiä tuntua velvollisuudelta. Haluan, että ruokapöydällä on kukkamaljakko tietokoneen ja muistivihkojen sijaan. En jaksaisi sitä, että työ on aina läsnä kotona. Haluan, että voin pötkötellä sohvalla kirjan kanssa läppärin sijaan. Koti on olennainen osa arkea – kun työpäivät ovat hektisiä, on erityisen tärkeää, että kotona on tilaa pysähtyä ja nauttia.

Työhuoneesta halusin luoda itseni näköisen, ikioman maailman, jossa minulla on tilaa itselleni ja ajatuksilleni. Halusin, että se on kaunis ja itseni näköinen, kodikas ja viihtyisä, kuitenkin otollinen myös keskittymiselle. Ja tietenkin värikäs. Sisustusprosessi on vielä kesken, mutta matkalla ollaan. Tarvitseeko perille edes päästä?

kauniita asioita kotiisi: