Toiset meistä tarvitsevat vähän enemmän aikaa. Joillekin meistä on mahdotonta tietää mistä pidämme, ainakin ennen kuin olemme perehtyneet eri vaihtoehtoihin. Ja vaihtoehtoja on maailmassa liikaakin – mikä ylellinen ongelma! On valtava etuoikeus saada luoda oma todellisuutensa.

Monen muun tavoin olen koko elämäni ajan kerännyt näkökulmia, kokemuksia, toisensa kumoavia teorioita. Yritän pysyä avoimena tarinoille: faktoille ja fiktioille – mitä useammille, sen parempi. Jätän jokaiseen päivään tarkoituksella tilaa perehtyä johonkin sellaiseen, joka ei varsinaisesti liity oikein mihinkään. Katson sattumanvaraisen videon, kuuntelen podcastin pätkän vieraasta aiheesta tai luen kirjaa, jota kukaan ei suositellut. Sovittelen ajatuksia ja ideoita, lähinnä mielessäni, joskus myös käytännössä.

Ja vähitellen minusta on tullut tarkempi sen suhteen mitä jää käyttöön. Nämä lainatut referenssit, vuosien vaikuttuminen tulokset, niistä on tullut minun oman olemiseni kerroksia. Alan unohtaa mikä oli mistäkin. Jäljelle jää vain minä ja minunnäköisyyteni. 

Jokin aika sitten ystäväni vietti viikon luonani ja jätti minulle lähtöpäivänään kiitoskortin. Siinä oli kirjailija Jac Vanekin sitaatti, joka meni jotakuinkin näin: “Sinä olet ne kirjat, joita luet, ne elokuvat, joita katsot, musiikki, jota kuuntelet, ihmiset, joita tapaat, keskustelut, joihin uppoudut. Olet sitä, mitä otat näistä kaikista. Olet meren ääni ja tuulahdus raikasta ilmaa, kirkkain valo ja pimein nurkka. Uppoudu siis tietoon ja olemassaoloon, anna sanojen virrata suonissasi ja värien täyttää mielesi.” Tuo on jäänyt mieleeni… Suurpiirteinen suomennos sentään on omani.