Elämäni muuttui pari vuotta sitten, kun erosin pitkäaikaisesta elämänkumppanistani ja lasteni isästä. Tämä muutos vei minut pitkälle matkalle, jonka aikana löysin itseni. Vapauduin ulkoisista odotuksista ja opin aidosti rakastamaan itseäni. Tälle matkalle lähteminen tarkoitti kuitenkin pohjimmiltaan sitä, että pystyin luottamaan itseeni, ja siihen että kaikki menee lopulta hyvin. Se jos joku on rohkeutta ja nyt olen itsestäni hirmuisen ylpeä. Olen myös löytänyt parisuhteen, jossa saamani tuki ja rakkaus auttoi minua merkittävästi itseni löytämisessä.

Olen myös ollut äärettömän onnekas siinä, että olen lähes aina saanut tehdä työtä, josta aidosti nautin ja jossa olen parhaimmillani. Luova työ on minulle intohimo, josta en saa tarpeekseni. Tietenkin työllä maksetaan laskut, mutta raha itsessään ei ole koskaan ollut minulle menestyksen mittari, vaan ennemminkin oma onnellisuuteni, hyvinvointini ja se, että saan synnytettyä jotain aidosti merkittävää.

Kun kuljin tuota pitää matkaa itseni luokse, ymmärsin, että aika on arvokkain resurssini. Senecakin jo aikanaan kirjoitti: ”Kiireinen on ihminen, jonka elämä ohjautuu ulkoapäin, ihminen, joka ei kykene päättämään itse ajastaan, koska sen täyttävät turhat toimet. Joutilaisuus ei ole toimetonta löhöilyä, vaan ennen muuta sitä, että ihminen on oman aikansa herra.” Haluankin olla tarkka mihin ja kenelle aikaani annan.

Laiskottelua kuitenkin tarvitaan, ehdottomasti. Tai sanoisin enemminkin, että nautiskelua, sillä laiskottelussa on hippusen negatiivinen sointu. Itse rakastan italialaista elämäntyyliä. Elämästä saa ja pitää nauttia, eikä kauniisiin asioihin panostaminen ole turhamaisuutta. Karrikoiden voikin sanoa, että ahkeruus on tuottavuuden pahin vihollinen. Aina pitäisi malttaa katsoa hetki, ennen kuin lähtee tekemään uutta. Kun itsellä on hyvä olla ja on hetken saanut olla jouten, on tilaa synnyttää jotain erityistä.

Siinäpä se, ei kovin kummallista tai vaikeata – ainakaan näin paperilla. Tähän soppaan sotken vielä arvot päälle, niin keitos on valmis: olen kiva kaikille, säilytän optimistisen, uteliaan elämänasenteeni, nautin elämästä ja olen rehellinen. Silloin asiat menevät hyvin. En myöskään kadehdi ketään ja uskon aidosti, että jokainen voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja onnellisuuteensa. Jos ei ole tyytyväinen, ei kannata tyytyä vaan tehdä asialle jotain.

Hurraa olemisen sietämätön kepeys ja omannäköinen elämä!