Kerro lyhyesti kuka olet ja mitä teet?
Olen Kirsti Tuokko ja olen viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan keskittynyt puhtaasti maalaamiseen. Aikaisemmin olen maalauksen ohella myös opettanut kuvaamataitoa. Täytän tänä vuonna 79 vuotta ja jäätyäni eläkkeelle kuusikymppisenä, olen voinut viettää kaikki päiväni työhuoneella. Siellä maalaan – ja siellä saan suurimmat ilon hetkeni sekä tuntuvimmat pettymykset.
Mistä saat inpiraation maalauksiin?
Olen aina tykännyt vaatteista ja muodista, sillä minua kiehtovat uudet asiat. Saan suurta nautintoa uusista vaatteista, mutta samalla koen myös yhä suurempaa syyllisyyttä kuluttamisesta ilmastonmuutoksen takia. Tämä aihepiiri on minulle siis sekä nautinto että syyllisyys.
Maalaan muotia muoville, ja suhtaudun myös muoviin materiaalina hieman epäillen. Muoviakryylilevyni ovat kuitenkin sellaisia, että ne voi pestä. Kovalla työllä ja pesuaineilla saan levyt tarvittaessa takaisin maalauskuntoon, jolloin voin tehdä uuden teoksen.
Henkilöhahmoni ovat puolestaan ikään kuin karikatyyrejä. Inspiroidun muotilehtien ihmisistä ja poseerauksista sekä selfieistä ja miten ihmiset poseeraavat itselleen. Samalla tavalla olen kiinnostunut myös ihmisistä kaduilla ja kahviloissa, siitä millä tavoin he ovat omaksuneet annetut poseerausvinkit. Hahmoni ovat tavallaan karikatyyrejä, mutta eniten ivailen oikeastaan itseäni, keskiluokkaista valkoista naista, joka on herkkä kuluttamaan.
Millainen luova prosessisi on?
Käyttämäni maalit ovat hyvin omaehtoisia. Maalaan levyn nurjalle puolelle ja vasta lopuksi maalauksen ollessa valmis, käännän levyn ympäri ja näen valmiin teoksen. Maalaustavallani on vaikea tehdä mitään sellaista, missä minä vain pomotan, sillä maali antaa aina omia ehdotuksia ja minä hyväksyn niitä. Tällä tavalla kaunis kuva saa twistin ja siihen tulee outo väännös, hieman karumpi versio siitä kauneudesta. Prosessia ei saa myöskään turmella sillä tavalla, että menisin kesken katsomaan mitä teen. Silloin siitä tulee turhan tietoista. Mielestäni on paljon parempi mennä maalin ja värin ehdoilla.
Käytät teoksissa aina upeasti värejä. Millainen merkitys väreillä on sinulle henkilökohtaisesti ja työssäsi?
Tykkään väreistä, erityisesti maalatessani. Pukeutumisessa koen ne kuitenkin hieman hankalammaksi. Tykkään esimerkiksi hirveästi kirkkaanpunaisesta, mutta en jaksa aina olla punainen. Musta on helppo valinta silloin, jos ei tiedä mitä pukisi päälle. Nautin kuitenkin kovasti väreistä, ja värit ja maalin fyysinen olemus ovat myös kaksi tärkeintä elementtiä työskentelyssäni.
Entä millainen on suhteesi Hakolaan?
Suhteeni Hakolaan on erittäin ihaileva. Hakola on fantastinen konsepti, jollaista on tarvittu! Ihailen erityisesti kotimaista tuotantoa ja upeaa värien käyttöä. Mielestäni esimerkiksi täällä myymälässä värit on äärimmäisen kauniisti viritetty. Näissä on sellaisia ihania rinnastuksia ja ja kontrasteja. Täällä on olemassa harmonia, mutta samalla myös jännite, lievä vaaran tuntu jopa. Väreillä pitää mielestäni olla näitä kaikkia.
Kerro vielä teoksesta, jonka toteutit Hakolan ikkunaan, mistä lähtökohdista ja miten se syntyi?
Teoksen lähtökohtana on rauhan asia ja ajattelin aluksi, että sen tulisi olla symboli. Kokeilin useampia rauhanlintuja, mutta ne tuntuivat kaikki mitäänsanomattomilta. Yleensä hahmoilleni tulee aina oma luonne, ne sanovat ja ajattelevat jotain. Tämä kaikki puuttui niistä kyyhkysistä. Sitten kokeilin tehdä kaksi pientä tyttöä ja sain niistä palautetta, että niistä ollaan kiinnostuneita. Tein sitten niitä eteenpäin ja tämä on neljäs versio. Tytöt ovat koululaistyttöjä, joilla tuntuu olevan jotain asiaa toisilleen. Sinivalkoraidallinen tyyppi näyttää utelevan jotain tuolta keltaraitaiselta. Ehkä se kysyy miltä tuntuu ja onko kaikki hyvin.
Kiinnostavaa, että kaikilla hahmoillasi on aina oma luonne, ajatuksia ja sanottavaa.
Eikö! En kuitenkaan ikinä tiedä, että mitä. Vasta siinä vaiheessa kun nostan teoksen oikein päin, ne alkavat rakentumaan erilaisiksi tyypeiksi. Juuri hetki sitten eräs asiakas osti teokseni ja lähetti minulle kysymyksen, että voitko kertoa lisää tästä hahmosta. Minun oli kuitenkin pakko sanoa hänelle, että hahmo on kertonut minulle yhtä ja toista itsestään, mutta en tiedä voiko sen juttuihin luottaa. Sinun pitää kuunnella ne jutut ihan itse, se saattaakin kertoa sinulle jotain ihan muuta.
Tyyppini ovat vähän kuin paperinukkeja, mutta isoina pleksimaalauksina. Olen itse asiassa aika lähellä omaa varhaiskouluikääni, jolloin tein hirveästi paperinukkeja ja leikin niillä. Niille tulee tavallaan oma hahmo ja luonne, ja ne elävät työhuoneessani – ja jos en jostain tykkää, se joutuu pesuun.
HAKOLAN TUOTTEITA:
LUE SEURAAVAKSI:
Laulaja Erika Vikman asuu 100 neliöisessä kaksikerroksisessa paritalossa Länsi-Uudellamaalla koiransa Pepin kanssa. Kaksikon levähdyspaikka hektisen arjen keskellä on olohuoneen Lazy-kulmasohvan sylissä.
Lue lisää
Muotoilija Ville Auvisen kalusteissa yhdistyvät oivaltava muotoilu ja vahva puukäsityöosaaminen. Hakolan mallistosta löytyy muotoilijan suunnittelema monikäyttöinen Domino-penkki, joka muuntautuu tarpeiden mukaan myös sivupöydäksi, laskutasoksi ja erilaisiksi hyllykokonaisuuksiksi.
Lue lisää
Mielestäni suurin tehtävämme muotoilijoina on suunnitella tuotteita, jotka kestävät aikaa sekä laatunsa että estetiikkansa puolesta, ja samalla sitouttavat kuluttajat arvostamaan ja huoltamaan tuotetta vuodesta toiseen.
Lue lisää
