HAKOLA FRIENDS

Wia

Wia asuu kumppaninsa Manun ja Alpo-koiran kanssa vuonna 1919 rakennetussa Jollaksen kartanossa lehtipuiden keskellä, hiekkatien päässä. Kartanon toisessa päädyssä asuu myös Wian äiti koiriensa Lolan ja Bibin kanssa. Helsingin kaupungin omistaman vuokratalon tilat koostuvat yläkerran asuntojen lisäksi terassista ja alakerran suurista saleista, joissa Wia pyörittää yhdessä siskonsa Taran ja äitinsä kanssa tapahtuma- ja ravintolatoimintaa.

Noin 400 neliöiseen tonttiin kuuluu kartanon lisäksi myös rantasauna, josta pääsee pulahtamaan mereen uimaan. Kodin rauhallinen ja harmoninen tunnelma koostuu tarkkaan harkituista, laadukkaista kalusteista sekä ikkunoista avautuvista metsämaisemista. Kodin keskipisteenä komeilee alakerran salin tummanvihreä Lazy-sohvaryhmä yhdessä valtavan peikonlehtivanhuksen kanssa.

Moikka Wia! Esittelisitkö aluksi itsesi, kuka olet ja mitä sinulle kuuluu?

Olen Wia, yrittäjä ja Kuuma-kahvilan toinen omistaja. Perustimme siskoni kanssa Kuuman ollessani 19-vuotias ja ajatuksenamme oli tehdä itsellemme kesätyö. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kahvilatyö oli niin kivaa, että siitä lähti ikään kuin vahingossa tällainen ura käyntiin.

Tällä hetkellä kuuluu todella hyvää ja elän odottavaisin mielin, sillä meille on tulossa mieheni Manun kanssa vauva joulukuussa. Jään hyvissä fiiliksissä äitiyslomalle ja ihmettelemään, että mitä seuraavaksi.

Miten päädyitte asumaan Jollaksen kartanoon?

Siskoni asui täällä aiemmin ja kun hän jatkoi matkaansa eteenpäin, saimme äitini kanssa jonkinlaisen auringonpistoksen ja päätimme muuttaa tänne – ja se on ollut hyvä pistos! Kartanon yläkerrassa on kaksi virallista asuntoa: asun mieheni kanssa toisessa päädyssä ja äitini asuu toisessa. Täällä on paljon neliöitä ja tilaa, mutta samalla on ollut ihanaa, että voi käydä lainaamassa äidiltä kananmunia ja saa iltaisin äidin tekemää iltapalaa. Täällä on vähän tällainen muumitalo-meininki.

Alakerran saleissa olemme myös jatkaneet yritystoimintaa siskoni ja äitini kanssa. Pyöritimme Kuumaa aiemmin vajaa kymmenen vuotta useammassa lokaatiossa keskustassa. Meillä kaikilla oli kuitenkin sellainen fiilis, että kaipasimme jotain uutta ja sitten tämä tuli vastaan. Olemme pitäneet täällä brunsseja ja paljon yksityistilaisuuksia, kuten häitä, yritystilaisuuksia ja joogaretriittejä.

Olemme siskoni ja äitini kanssa tiivis trio: olemme tehneet kymmenen vuotta töitä yhdessä ja usein mietimme vielä töiden jälkeenkin, että mitä tehtäisiin. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja meillä se toimii todella hyvin, dynamiikkamme toimii sekä töissä että töiden ulkopuolella. Siskoni ja äitini ovat samalla myös parhaat kaverini, mikä on iso rikkaus.

Onko jokin esine tai asia täällä millä on erityisen paljon tunnearvoa? Minkä ottaisit mukaasi tulipalon syttyessä?

Suuri peikonlehti on melkoinen katseenvangitsija kaikkialla. Olen fiiliksissä siitä, että olen onnistunut pitämään sen elossa niin monta vuotta ja se on selvinnyt kaikki maailman muutot. Sain sen meidän vanhalta Kuuman asiakkaalta vuosia sitten ja se on vain kasvanut entisestään. Sitä voisi tosin olla tulipalossa hieman hankala raahata mukana.

Emme yleisestikään juuri hamstraa tavaroita tai huonekaluja, vaan satsaamme mieluummin kerralla asioihin. Oikeastaan kaikki esineet ja huonekalut mitä meillä täällä on, ovat aika rakkaita. Ajattelen niin, että mieluummin vähän vähemmän asioita ja todella fiilisjuttuja. 

Mikä inspiroi tällä hetkellä?

Ihmiset ympärilläni inspiroivat ja on ihanaa elää ihanien ihmisten ympäröimänä. Lisäksi viime aikoina olen ollut todella inspiroitunut luonnosta ja täällä jemmassa olemisesta. Olen aiemmin asunut pitkään Helsingin keskustassa ja elänyt ihan ytimessä, joten sivuun siirtyminen sieltä hälinästä on ollut aivan ihanaa. Olen nauttinut yllättävän paljon pysähtymisestä ja hiljentymisestä sekä tietynlaisesta aikatauluttomuudesta. Olen vähän mummoutunut täällä ja samalla ollut aika fiiliksissä siitä.