Hakola Friends, Journal
Hakola Friends: Petra ja Joose
HAKOLA FRIENDS
Petra ja Joose
Petra ja Joose asuvat tyttärensä kanssa metsämaiseman keskellä Helsingin Laajasalossa, viehättävässä 60-luvun talossa. Koti on sisustettu kirppislöydöillä, herkullisilla väripilkuilla ja sukulaisilta perityillä kalusteilla. Olohuoneen keskipisteenä hehkuu vaaleanpunaisella samettikankaalla verhoiltu Lazy-vuodesohva, joka mahdollistaa perheen yhteiset oleskeluhetket, majaleikit ja ystävien yökyläilyt.
Kertoisitteko aluksi omin sanoin itsestänne, keitä olette ja mitä teette?
Petra: Työskentelen Helsingin yliopistolla HR:n ja kansainvälisyysasioiden parissa. Mieheni Joose on osteopaatti. Lisäksi perheeseemme kuuluu 4-vuotias päiväkotilainen tyttäremme.
Miten löysitte asunnon alun perin ja kauanko olette asuneet täällä?
Petra ja Joose: Muutimme Laajasaloon viitisen vuotta sitten ja tykästyimme heti alueen luonnon- ja merenläheisyyteen. Viiden vuoden aikana meille on rakentunut alueelle myös tärkeä ystävien yhteisö. On ihanaa, kun melkein aina lähikaupassa käydessä törmää johonkin tuttuun ja myös lapsen lähellä asuvat ystävät ovat tärkeitä. Näistä syistä meidän oli vaikea ajatella mihinkään muualle muuttamista, kun aloimme pohtia oman asunnon ostamista.
Lopulta löysimmekin reilu vuosi sitten asunnon juuri siitä taloyhtiöstä, jota olimme pitäneet silmällä. Asunto vaati aika paljon remonttia ja laitoimme esimerkiksi keittiön kokonaan uusiksi sekä maalasimme kaikki seinät ja katot. Näimme kuitenkin asunnon potentiaalin ja ihastuimme erityisesti 60-luvulle tyypillisiin jättimäisiin nauhaikkunoihin sekä läpitalon asunnon kummaltakin puolelta avautuvaan metsämaisemaan.
Pidämme arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelemien talojen ilmeestä: betonibrutalististen talojen kokonaisuus on suunniteltu limittymään luontoon niin, että katot kulkevat kallioisessa maastossa kaikki samassa tasossa. Ylhäällä rinteessä sijaitsevassa talossamme on kolme kerrosta, kun taas joissakin alemmas jatkuvissa taloissa on jopa kuusi kerrosta. Tämän lisäksi ihastuimme taloyhtiöiden keskelle muodostuvaan metsäiseen ja kallioiseen korttelipihaan, joka on kohtaamispaikka eri talojen asukkaille. Erityisen iloiseksi tulimme siitä, kun ystävämme muuttivat samaan taloyhtiöön, ja pääsemme hilppaisemaan heille kylään kellarin kautta tossut jalassa.
Mitä koti merkitsee teille?
Petra & Joose: Koti on tärkeä oman perheen yhteinen paikka rauhoittumiseen ja omille jutuille. Meille on tärkeää, että kotona saavat näkyä ja tulla kuulluksi kaikki perheenjäsenet, myös lapsi ja hänen omat kiinnostuksen kohteensa. Toivomme, että kodissamme läheiset, ystävät ja vieraat kokevat myös olonsa tervetulleeksi ja kotoisaksi.
Koska tämä on meidän ensimmäinen yhteinen ihan oma kotimme, olemme halunneet rauhassa rakentaa siitä oman näköisemme ja moni asia onkin vielä hieman kesken. Sisustamme mieluusti käytetyillä tavaroilla, ja tästä syystä asioiden löytäminen kestää pidempään. On kuitenkin palkitsevaa, kun löytää jotain kauan etsimäänsä. Viimeisimpänä löytyi käytettynä eteisen raanu, jota olimme etsineet kirpputoreilta kuukausia. Meillä on myös perittyjä ja lainassa olevia huonekaluja, esimerkiksi pöytä on peräisin Joosen lapsuudenkodista, ja lapsen huoneen nojatuoli on lainassa Petran pikkusiskolta.
Mitä Hakolan tuotteita teiltä löytyy ja miksi olette päätyneet juuri niihin?
Petra: Meiltä löytyy Lazy-vuodesohva, vaaleansininen Domino-penkki, muutama sisustustyyny ja kaksi kynttilänjalkaa. Halusimme sijoittaa uuteen ja aikaa kestävään sohvaan uuden kotimme myötä. Sekä minä että tyttäremme pidämme vaaleanpunaisesta väristä, mutta yllätyksekseni ehdotus vaaleanpunaisesta sohvasta tulikin Jooselta. Meille on tärkeää, että sohva kestää käyttöä, lapsen pomppimista ja erilaisia majanrakennusleikkejä. Valitsemamme Musone-kankaan konepestävyys onkin näin lapsiperheessä suuri etu. Halusimme sohvan vuodeominaisuudella, jotta voimme myös majoittaa vieraita.
Domino-penkillä halusimme tuoda vähän väriä eteiseemme. Meillä on muuten paljon puun sävyjä ja mustavalkoista maailmaa tuossa nurkassa kotia, joten kaipasimme eteiseen elävyyttä. Vaaleansininen sopii hyvin tammen ja koivun sävyihin, ja ihastuimme myös Dominon muotokieleen.
Miten kuvailisitte yleisesti sisutustyyliänne?
Petra: Ystäväni muotoili tämän kerran ihanasti, että meillä on taito sisustaa tyylillä, mutta kodikkaasti. Tämä on ehkä meidän sisustusfilosofiamme keskiössä – haluamme, että kotona on kaunista, mutta myös kodikasta. Olen itse aika maksimalisti ja rakastan tehdä sekä vaate- että sisustuslöytöjä kirpputoreilta. Joose on kuitenkin aika paljon minimalistisempi ja näin ollen kotonamme on yritetty päästä johonkin näiden kahden ääripään välimaastoon. Koska asumme 60-luvun talossa, olemme tietyissä valinnoissa halunneet kunnioittaa ajan henkeä.
Kotoamme löytyy myös matkamuistoja ja perheellämme on tapana tuoda reissuilta hassunhauskoja tuliaisia, joista osa on esillä. Emme halua ottaa sisustamista liian vakavasti.
Kertokaa jostakin esineestä, jolla on teille erityisen paljon tunnearvoa? Minkä nappaisitte ensimmäisenä mukaan tulipalon syttyessä?
Petra: Tämä on vaikea kysymys, mutta eniten tunnearvoa itselleni olisi varmastikin muutamalla taululla, kuten äitini maalaamalla muotokuvalla tyttärestämme sekä lahjaksi tietyissä elämänvaiheissa saaduilla tauluilla ja valokuvilla. Tulipalon syttyessä nappaisin kuitenkin kainaloon ensimmäisenä lapsen rakkaimmat pehmolelut – ne ovat korvaamattomia!
Mikä on lempipaikkanne kotona ja miksi?
Petra ja Joose: Suosikkipaikkamme on ehdottomasti sohva, johon kokoonnumme perheenä milloin lukemaan, milloin katsomaan Frozenia, leikkimään tai pötköttelemään. Lempipaikan sohvasta tekee se, että se on paikka yhteiselle olemiselle. Sohvalta voi myös rauhoittua katselemaan suuresta olohuoneen ikkunasta avautuvaa metsämaisemaa, joka muuttuu vuodenaikojen mukana.
